Ihanasti pihalla

Tämä päivä on ollut ihan loistava tsemppari liikkumiselle!!! Aurinko paistoi niin kuumasti ja kutsuvasti, että heti aamusta oli pakko lähteä kävelemään. Matka suuntasi kirppikselle ja kaverin kanssa kahville. Kaverin syödessä jäätelöä pysyin tiukkana! Vain kahvi minulle :) Muutenkin tänään on ollut hyvien ratkaisujen päivä... Kaikki matkat kävellen ja ruokakin pysyi suunnitelmien rajoissa :)

Lounaaksi 200g kreikkalaista salaattia, lauantain kunniaksi fetajuuston kera ;) ja siihen kylkeen 100g kanaa... Tämän mallin mukaan yritän rakentaa lounaan ja päivällisen päivittäin: 100g lihaa ja 200g kasviksia... Lisäksi ehkä raejuustoa. Tällä kertaa en sitä lisännyt koska salaatissa oli fetaa...

 

Iltapalaksi sitten porkkanaa, paprikaa ja kurkkua... 

 

Ensimäinen välietappi...

Näin siis mennään... välipunnitus tulee tapahtumaan jatkossakin viikon välein. Tällä kertaa viikon tuloksena -1,1kg... Sikäli en ole tyytyväinen, että tämä kilo tipahti itseasiassa ekan kolmen päivän aikana, ja siitä eteenpäin paino on junnannut paikallaan. Menköön tämä nyt vielä harjoittelun piikkiin :) Ihan kamalan tiukka en ole jaksanut olla, mutta kovaa yritystä on silti ollut. Kalorit ovat pysyneet 1400 tuntumassa päivittäin. Ehkä niitäkin pitää kuitenkin jatkossa hiukan laskea että tulosta tulee. Ensi viikko näyttänee suunnan...

Yksi repsahdus sattui viikon aikana. Pojille ostin pakkaseen lakritsijäätelöä, ja jäljelle jääneen paketin vetäisin illalla heikon hetken tullen. Tänään kuitenkin pysyin lujana! Vaikka puntari näyttää miinusta ja perjantai painaa päälle, kävelin kaupassa kaikkien herkkujen ohi. HYVÄ MINÄ!!! Ostoskoriin kerääntyi ainoastaan leivinpaperia, vessapaperia ja viinirypäleitä, ja kotona lounaaksi höyrytin kasviksia kera raejuuston ja lihan :)

Tänään meillä on myös surtu aamulla kuolleena löytynyttä Muru-pupua... <3 Maailman paras pupu ikinä!!!

Kitutunnit

Nyt on se hetki, jolloin sitä itsekuria tarvitaan eniten. Lapsi on nukkumassa ja jotain hyvää tekisi mieli... kellokin on vasta kahdeksan. Päivän kalorit ovat täynnä. Mitään ei enää voi syödä. On vain pysyttävä lujana.

Koko päivän olen syönyt hyvin. Jopa herkkuja, mutta jokaisen kalorin olen kirjannut ylös. Pallukat hehkuvat punaista (ne kiloklubin sellaiset), mutta en välitä koska kaloreihin aion tuijottaa ensisijaisesti. Se takaa sen, että laihdun. Toki en halua laihtua hinnalla millä hyvänsä mutta sille terveelliselle ruokavaliolle annan aikaa... Näin ei tarvitse kieltäytyä kaikista herkuista tältä seisomalta, ja silti paino on tippunut jo 1,1kg. Se kertonee siitä, kuinka paljon kehossani on ollut nesteitä ja ihan turhaa höttöä. Rasvaa on tuskin vielä paljoakaan palanut.

Painon putoamisen tahti on aivan liian kova, tiedän sen, mutta kyse näin ekalla viikolla on lähinnä turvotuksesta :) Niinpä uskon sen tasoittuvan ja jopa käyvän huomattavasti hankalaksi ajan kuluessa :)  Tänään aion selättää syömisen tarpeen keskittämällä ajatukseni elokuvaan... Olen myös täyttänyt varaston mielenkiintoisilla dekkareilla, joihin aion uppoutua iltaisin kun tulee mättämisen tarve... Siinä mun aseet tälle illalle :)

Takana eka viikonloppu

Hyvää äitienpäivän iltaa täältä minunkin puolesta! Omani alkoi esikoisen toivotuksella "Äitienpäivä on ihan perseestä". Siitä oli sitten suunta vain ylöspäin :) Kun perheessä ei ole isää joka keittäisi ne aamukahvit ja isoimmat pojat ovat juuri pahimman murrosiän kynnyksellä, on aikalailla helppoa pysytellä erossa äitienpäiväherkuista. Tällä kertaa se laskettakoon plussaksi :)

Kuntoremontti on lähtenyt käyntiin aikalailla hyvillä mielin. Vaikken tänään ole kakuilla herkutellutkaan, annoin itselleni luvan herkutella parilla palalla pizzaa, ihan vain meidän äitien kunniaksi! Kaikki syömiseni kirjaan Kiloklubin kalorilaskuriin ja pyrin pitämään päivän kalorit nyt ainakin aluksi 1400:ssa. Kyllä ne tämänkin päivän kalorit noihin rajoihin asettuvat, mutta tarkoitus olisi tietysti pidemmällä tähtäimellä myös JÄRKEISTÄÄ syömistä. Ei ainoastaan tarkkailla määrää, vaan myös ruuan laatua. 

Olen kirjaillut kaloreita satunnaisesti jo varmaan vuoden verran, ja huomannut, että kyllä ne iltasyömiset menevät helposti tuon 1400 kalorin yli. Syön siis yli oman tarpeen ottaen huomioon kuinka vähäistä on kulutukseni nykyään. Uskoisin, että jo tuossa rajassa tiukasti pysyminen alkaa tuottaa tulosta ainakin ensialkuun. Itseasiassa tässä viikonlopun aikana paino olikin jo alkanut tulemaan hiukan alaspäin. Eilinen sipsipussin jättäminen kauppaan ennen jääkiekko-ottelua näkyi aamulla vaa-assa -0,5 kg pudotuksena ;) (Juu tiedän, liian aikaista tuijottaa siihen, turvotusta jne... mutta kyllä se silti antaa uskoa ja lisäpotkua tulevaan).

Liikuntaa täytyy ehdottomasti lisätä kanssa mahdollisuuksien mukaan. Luojan kiitos edessä on kesä ja kesäkelit! Mihinkään kalliiseen kuntosalijäsenyyteen mulla ei ole nyt varaa, mutta kävely ja kahvakuula ovat minun kaksi kovaa K:ta tälle keväälle! Mitään lihastenkasvatusmissiota ei ole (ainakaan vielä...) mutta peruskuntoa, myös lihaskuntoa olisi tarkoitus hiukan päivittää. Niinpä täällä nyt opiskellaan kuinka se tehdään kotona ja vieläpä täysin ilmaiseksi ;)

Ps. Punnituspäiväksi päätin valita perjantain. Voi sitten tarvittaessa viikonloppuna pitää pienen herkkupäivän hyvällä omallatunnolla ;)

No nysse alkaa!

Hui, jännittävä olo... Aloitella  ja synnyttää uutta blogia ja ihan erilaisella teemalla kuin aikaisemmin olen kirjoitellut. Tämä on kuitenkin tehtävä koska tämä on tehtävä! Valmiiksi jo tunnen myötähäpeää itseäni kohtaan, mutta se onkin tällä hetkellä paras motivaattori uudessa haasteessani. Toivon ajan myötä löytäväni paremmat ja terveemmät motivaation lähteet, mutta aluksi näin. Jostain on vain lähdettävä, ja tästä se lähtee:

JÄRKYTYKSESTÄ! Siis oikeasti... pikkuhiljaa kevään mittaan olen herännyt karuun todellisuuteen; Olen ensimäistä kertaa elämässäni YLIPAINOINEN!!! Järkyttävää! Minä, joka olen aina pitänyt itseäni hoikkana. Toiset jopa liiankin laihana. Lapset (joita on siunaantunut kokonaista kolme) eivät minua lihottaneet (päinvastoin!), vaan pikkuhiljaa, salakavalasti elämän karikoiden ja stressin, stressin ja vielä kerran stressin seurauksena olen alkanut lohduttamaan itseäni syömällä. Epäsäännölliset ateriat päivisin ja illalla sitten ah, omaa laatuaikaa tv:n ja jääkaapin välimaastossa! Viimeinen potku tähän konkurssiin oli vajaa vuosi sitten voimaan astunut avioero, ex-miehen pikaromanssi, nopea kihlautuminen ja pika-avioliitto. Kaikessa on ollut niin paljon käsittelemistä, etten ole jaksanut rakastaa itseäni tai kunnioittaa kehoani. En yksinkertaisesti ole jaksanut välittää kaikinpaikoin...

Kai se "ylipaino" sitten oli se viimeinen niitti. Toistaiseksi lievä sellainen, mutta jos tätä rataa jatketaan niin kovasti noususuhdanteista on tämä elämä, ainakin painon osalta. Haluanko haudata minäni jonnekin ihran alle? Pikkuhiljaa olen alkanut innostua ajatuksesta löytää taas se hoikka, hyvinvoiva minä. Jonkinlaista mentaalivalmennusta olen mielessäni käynyt jo koko kevään. Ostanut rahkapurkkeja, harjotellut taas jumppaamista, vähentänyt perunaa, mutta sitten taas onnistuneen päivän jälkeen palkinnut itseni sipsipussilla, pizzalla ja muilla "herkuilla". Toteen on siis osoitettu, että ajatuksen voimalla ei laihdu! On ihan oikeasti otettava nyt härkää sarvista ja tehtävä täydellinen elämäntaparemontti. Tuntuu olevan muotiakin nykyään, joten vertaistukea ja vinkkejä on onneksi maailma pullollaan! Nyt vielä pitää löytää se heikoin lenkki: ITSEKURI. Mä oon NIIN huono siinä! Tällanen mukavuudenhaluinen herkkupeppu!

Itseäni motivoidakseni tässä muistutukseksi pari kuvaa... Vasemmanpuoleiset ovat ajalta hiukan ennen eroa ja oikeanpuoleiset sitten tältä päivältä :/ KÄÄK! Siinä on 15 kiloa pelkkää sitä itseänsä josta pitäisi päästä eroon! Silmätkin jäävät pian poskien taakse piiloon...

Voi kun tää olisikin helppoa näin päin! Tämä vertailu, mutta nyt pitäisi sitten lähteä tavoittelemaan tuota kadonnutta "minää" ja nuo farkutkin ovat muuten vielä tuossa kaapissa odottamassa... Josko se olis vaikka sitten se yksi "näkyvä" tavoite... Hyvät housut, kertakaikkiaan!